Asiakasneulontaa ja arkeenpalaamista

Serkkuja, mummoja, ukkeja, kavereita, kissoja, koiria, savusauna ja maaseutua. Niistä on meidän lomaviikko tehty. Pääsimme jopa elokuviin ja ravintolaan syömään siippani kanssa. Tytär vietti sillä välin laatuaikaa mummon ja ukin kanssa. Kissatkin selvisivät reissusta hengissä, vaikka anoppilan navetan takaa löytyi ilveksen jälkiä. Toinen kissoista kyllä pääsi kylpyyn öljyisen turkin vuoksi, missä lienee mönkinyt. Kotiin päästiin eilen lauantaina.

Lomaviikolla sain viimein kuvattua äidilleni neulekoneella neulomani villatunikan. Tunikan tekemiseen vierähti vähän liiankin paljon aikaa. Sain nimittäin toimeksiannon jo joululomaviikolla. Tein tunikan aivan alusta asti itse. Äiti esitti toiveita siitä, miltä tunikan pitäisi näyttää. Otin mitat ja siitä tekeminen sitten alkoi.

Äidin villatunika, lanka: Sandnes Garn Lanett, väri: 1032 vaaleanharmaa, 100% superwash merinovilla,

 50g=n. 182m

Ensimäiseksi valitsin langan, joka sopi parhaiten väriltään, laadultaan ja hinnaltaan; pehmeäksi, laskeutuvaksi ja konepestäväksi villatunikaksi. Langaksi työhön pääsi vaaleanharmaa Sandnes Garnin Lanett, kulutus oli n. 10 3/4 kerää. Lankaa löytyi yhtä kerää vaille sopiva määrä kuopion Lankamatkasta. Oletin kyllä, että tarvitsisin lisälankaa vielä enemmänkin, mutta Lanett olikin arvioitua riittoisempaa.

Eestä

Kokeilutilkun, laskemisien, yrityksen ja erehdyksen kautta sain kirjoitettua itselleni ohjeen, jonka mukaan neulominen neulekoneella onnistui. Hihoista tuli ensin liian ahtaat ja etukappaleesta liian pitkä. Yläosan sovittaminen käyttäjän päälle auttoi valtavasti hahmottamaan, minkä muotoiset ja kokoiset kappaleet sopivat. Mittoja tuli otettua vähän liian vähän, otin nimittäin vain leveys mittoja tarpeeksi.

Sivulta

Yksi sovitus riitti, ihme kyllä. Hihat menivät uusiksi ja etukappale lyheni. Helman neulominen onnistui kerralla ja paljon aikaa vievän suunnitteluvatuloinnin ja koneneulomisen jälkeen loppu viimeistelyompelu ja käsinneulotut ainaoikein reunukset valmistuivat melkein kuin itsestään. Ainoaksi harmittamaan jääneeksi asiaksi jäi pari neuleriviä etu yläosassa ja helmassa, joissa joko neulekoneessa lanka ei juossut tarpeeksi sujuvasti ja jäi kiristämään tai sitten langassa oli ylikierteisiä kohtia. Ehkä ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Virhe näkyy läheltä tarkastellessa, kauempaa katsoessa ei huomaa mitään.

Takkoo

Aivan parhaat napit löytyivät taas vaihteeksi Napista ja Nauhasta, mitä sitä tekisikään ilman Napin nappivalikoimaa... Viimeistelyksi ennen ompelua liotin kappaleet vedessä ja tasokuivatin. Ompelun ja reunusten neulomisen jälkeen toistin liotuksen ja pesin työn koneessa vähän villapesuaineen kera. Tämä laiskuuden vuoksi, halusin nimittäin välttää neuleen käsin kuivaksi puristelun. Sitten vielä kuivatus tasona ja voila työ on valmis.

Napit (neulonta virhe näkyy toiseksi ylimmäisen napin vasemmalla puolella)

Virheitä lukuunottamatta olen lopputulokseen tyytyväinen. Jollakin ilveellä onnistuin tekemään ihan kelpo neulevaatteen, johon käyttäjäkin on tyytyväinen. Kaiken lisäksi merinovillainen vaate on pehmeä, eikä ärsytä ihoa. Ehkäpä neulon samaisesta langasta itsellenikin jonkinmoisen vaatteen jossakin vaiheessa...