Kaapin kätköistä

Käytiin noin viikko sitten "syyslomalla" anoppilassa ja minun ukkini luona kylässä Kiuruvedellä. Lunta satoi komiasti ja keli oli muutenkin hyvä, toisin kuin nyt ainakin täällä Kuopiossa päin. Kylässä ollessa äiti sanoi penkoneensa edesmenneen mummoni kaappeja ja antoi ukin kanssa luvan kajota vanhoihin aarteisiin.

Mitäpäs minä löysinkään: vanhoja neuleohjeita 70-luvulta, ompeluohjeita takkeihin, ompelunäytekansioita, vanhoja puikkoja, virkkuukoukkuja, Novita Ritva- lankaa villatakillisen, vanhoja Nalle ja 7-veljestä lankoja, yli puoliksi tehdyt sukat, valmiit villasukat, huivin aloituksia, valmiin lyhyen kaulahuivin, virkkauslankoja, aloitetun ristipistoliinan, vanhan korin... Selvennettäköön tähän, että mummo oli jossakin vaiheessa elämästään ompelijana ja häneltä olen varmaankin käsityötaipumukseni perinyt.

Ritva langasta mummo oli ehtinyt aloittaa jonkin villatakin, jonka ohjeesta ei ole tietoa. Otin kuvan neulepinnasta ihan vastaisuuden varalle. Päätin purkaa aloitukset, vyyhdittää kaikki langat ja pestä ne. Tämä olikin tarpeen, nimittäin langoista lähtikin runsaasti likaa ja irtoväriä.

Nyt olen aloittanut oman villatakin näistä langoista ja vielä omasta päästä neuloen. Mikä olisikaan parempi tapa kuluttaa mummon muistolla varustetut langat... Ja lisättäköön vielä, että langan laatu on ihan erilaista mitä nyky Novitalla. Yhdessäkään kerässä ei ollut solmun solmua, lanka on mukavan rouheta ja ilmavaa. Ja neuletuntuma on yksinkertaisesti mukava. Kuvia Ritvasta:

Ritva... Heh!

Onkohan Helsingin villakehräämöä edes enää olemassa?

Huom! Made in Finland ja Novita takuu

Mummon aloittamat villatakin kappaleet

Jännää pintaa, mutta ei minun villatakkiin

Esittelempäs tässä samalla villasukat, joista mummo oli ehtinyt neuloa toisen sukan kokonaan ja toiseen sukkaan oli aloitettu vartta ja neulottu vähän matkaa kantalappua. Arvelin käsialani olevan aika lähellä mummon käsialaa, joten jatkoin neulomista samoilla sukkapuikoilla loppuun asti.

Tämän muistinvirkistyksen jälkeen en ihmettele yhtään, miksi jotkut neulomista ekaa kertaa kokeilevat, eivät siitä viehäty... Minä niin rakastan minun Knitpron koivupyöröpuikko kokoelmaani, että! Tämä on tietenkin makuasia, mutta ilmaisempas silti omani.

Sukista tuli jopa melkein samannäköiset, joitakin eroja on kyllä havaittavissa, mutta tämä sallittakoon neulojan vaihtuessa välillä. Sukat saattavat mennä jonkun sopivan kokoiset jalat omaavan joulupakettiin. Minulla ei vaan tule käytettyä muita, kuin ohuita fingering- sukkia, eikä sille voi mittään. Hyvä työ menee hukkaan, jos sukat eivät pääse käyttöön asti. Niin ja kiitos taas Emmalle sukkakuvista!

Kumpi on kampi? Kuva: Emma Karvonen

Kuva: Emma Karvonen

Kuva: Emma Karvonen

Loppukevennyksenä laitettakoon kuva reippaasta ulkoilijasta ja äidin neuloja "apurista". Tämän apurin läsnäollessa ei vielä neulomisesta tule mittään, mutta toivotaan että tämä asia muuttuu ikävuosien karttuessa!

Helmi ja Helmin rakas taaperokärri:)