Idoli

Edellisessä postauksessa paljastinkin jo hieman, mitä eilen tapahtui... Olimme neulojaystävien kanssa taatusti vuoden parhaalla kurssilla Jyväskylässä lankakauppa Titityyssä, joka muistetaan toivottavasti vielä vuosia eteenpäin. (toivotaan, ettei mikään muistisairaus iske pahemmin) En aikaisemmin ollut varsinaisesti Stephen Westin fani, vaikkakin pari hänen huiviaan olen neulonut. Ennen kurssia ihailin eniten ohjeiden selkeyttä ja sitä mielikuvituksen määrää, mitä vaaditaan niiden kaikkien ihanien mallien keksimiseen. Nyt kurssin jälkimainingeissa olen säilyttänyt mielipiteeni hänen neulemalleistaan ja kertonut sen sadalla, plus ihana persoona siihen päälle eli nyt olen ihan täysin höpsähtänyt fani!

Kurssilla saimme hyödyllisiä vinkkejä West knitsin- tyyliin ja opimme ennenkaikkea materiaalien yhdistelemistä, langoilla leikittelyä ja irrottautumista siitä tutusta ja turvallisesta. Kurssin nimi oli siis Color play. Rakastuimpas muutamaan Stephenin huiviinkin siinä samalla. Huivit näyttävät luonnossa vielä paremmilta, kuin kuvissa ja ne osaa livenä kuvitella paremmin omaan käyttöönsä, omilla lempiväreillä neulottuna. Lisää hehkutuksia kurssista voi lähipäivinä lukea ainakin Villaviidakosta ja Napit puuttuu blogista.

Ja Titityystä... Säästin tälle käyntikerralle ihan oikean rahamäärän, mikä teki ostoksien valinnasta ihan maksimaalisen hankalaa (valinnanvaraa riitti, kun ei tarvinnut laskea senttejä). Titityyssä on kertakaikkiaan niin valtava määrä kaikenlaisia lankaherkkuja, jotka kaikki ottaisi mieluusti itselleen. Suosittelen lämpimästi paikanpäällä käymistä ihan ajan kanssa! Iso kiitos Titityyn Tiinalle tämän mahtavan kurssin järjestämisestä! Lopulta päädyin ostamaan Stephenin ohjeen ja siihen sopivat Tuulentytär- vyyhdit, pari vyyhtiä Tukuwoolia ja Chigagoo red lace- puikot.

Kuvat kertokoot päivän tunnelmasta ja touhuista. Ja tässä postauksessa niitä riittää, joten mobiililaitteilla lukeminen saattaa olla tavallista hitaampaa. Kuvamäärältään tämä on poikkeustapaus, joka sallittakoon kun kyse on Stephenistä.

Heti kaupan ovella kuului "Aah, Hole Chevrons!" ja heti perään tuli halaus, josta vieläkin olen varmaankin hämmentynyt tämän yhteiskuvan ottohetkellä, sillä vaikka on hauskaa niin hymy ei vaan tule... Kuva: Anne Heikkinen

Minun ja Stephenin ja Emman Holey Chevronit rivissä Kuva: Anne Heikkinen

Muutkin neulojat pääsivät yhteiskuvaan omien huiviensa ja Stephenin kanssa, tässä menossa Exploration Station- poseeraus

Tässä käydään läpi varmaankin värien käyttöä

Tästä Dottet Rays:ta tuli yksi uusista suosikeista

Askew me Dickey- kauluri 

Kauluri on neulottu aivan uskomattoman pehmeästä merinovillasta

Tämä "pipo" muuttuikin matkanvarrella huiviksi, paidaksi ja lopulta Askew me Dress:iksi

Emma, Villaviidakosta väkertää omaa tilkkuaan

Huisin hauska olkahärpäke :D

 

Tämän huivin pintaneule on aivan huikean ihana, täytynee opetella käyttämään myös pitkiä huiveja

Neuleiden esittelyn lomasta saatiin kuulla monta hauskaa tarinaa, mieleenpainuvinta oli Stephenin veli, joka lankojen sijaan keräilee aseita

Tässä puhuttiin Picot BO- päättelystä

Tämäkin takki oli ensin huivi. Stephenin suosima nostetuista silmukoista muodostuva reuna on kätevä suunnitelman muuttuessa. Reunasta voi helposti poimia silmukoita ja tehdä "huiviin" lisäosia, kunnes siitä tulee takki

Tässä sininen reuna ylöspäin

Sitten takki toisinpäin ja illanviettoon

Myös luonnonvärien eri sävyasteita käyttämällä saa makeannäköistä raitaa aikaiseksi

Stephen neuvoi hyvän niksin raitalankojen valintaan. Pyörittämällä lankoja yhteen saa helposti käsityksen, miltä kyseisestä langasta neulottu raitaneule näyttäisi valmiina.

Brioche, eli kotimaankielellä patentti on kaksivärisenä neulottuna Stephenin suosikkipintaa

Painakaamme myös mieleemme, että keltaista ei voi koskaan olla liikaa!

Tähän perään vielä omat aikaansaannokset ja ostokset.

Thank you Stephen! We love you and your designs!